Kaappien kätköistä

Jotenkin itsellä on se mielikuva, etten ole saanut mitään töitä valmiiksi, mutta kun menin tuolta kaapeista kaivelemaan, niin löytyihän sieltä! Yleensä homma tyssää minun kohdallani siihen, etten jaksa yhdistää kappaleita, tai päätellä lankoja, joten puolivalmiita tekeleitä on sitten paikat väärällään.

Löysin myös sukkakoristani ne ihan ensimmäiset villasukat. On niille kyllä käyttöä löytynyt. Hyvin ne lämmittävät, vaikka vähän eri kokoa ovatkin.

Sukkien jälkeen tein harmaasta 7 veljeksestä pitkän villatakin. Tämä oli huomattavasti pidempi projekti. Välillä takki jäi lopumaan kaapin kauimmaiseen nurkkaan kuukausiksi. Sain sen kuitenkin lopulta valmiiksi ja lahjoitin sen äidilleni, koska päätin, että harmaa ei sovikaan minulle. Äiti sai myös seuraavan tekeleeni, vaaleansinisestä Butterflysta tehdyn neulepaidan. Hän on sitä ihan julkisesti käyttänytkin.

Seuraavaksi taisin tehdä tämän:

Toppi on tehty Novitan Ministä. (Sääli, ettei sitä enää valmisteta. Oli ihan kiva lanka. Säästelen vielä viimeisiä keriäni jotain erikoisprojektia varten.)

Päättelemättömät langanpäät on tyylikkäästi piilotettu neuleen sisään, kuten seuraavassakin, samoin Ministä tehdyssä topissa:

Viime keväänä (sopivasti kesäksi :p) tein taikajakun Kotilieden ohjeella punaisenkirjavasta Nallesta.


Muuten jakku on todella hieno, mutta hihat ovat niin pitkät, että niitä saa kyllä koko ajan olla käärimässä. Tuossa asetellessani jakkua kuvaan, huomasin muuten, että siitä roikkuu sieltä täältä kaikenlaisia langanpätkiä (ei onneksi katkenneita). On tainnut joku nimeltä mainitsematon blogimaskotti käydä kokeilemassa siihen(kin) hampaitaan...

Keväällä sain vihdoin myös päätökseen tämän vaalean Tenneseestä tehdyn neuletakin. Ei ihan symmetrisen muotoinen... Äiti suostui virka-apuna ompelemaan vetoketjun takkiin, koska en itse osannut :D

Keskeneräiset työt vaikka sitten seuraavalla kerralla. Niitä taitaakin olla enemmän kuin valmiita.

Ensimmäinen

Helouhelou!

Päätin sitten aloittaa neuleblogin. Ihan niinkuin ei muutakin tekemistä jo olisi :P Mutta ainahan on kiva hankkia lisää harrastuksia.

Olen siis tälläinen tavallinen opiskelija & käsityöharrastaja Tampereelta. Neulomiseen hurahdin joskus 10 vuotta sitten. Aloitin tietenkin villasukista. Muuten projekti onnistui, mutta toisesta sukasta tuli isompi kuin toisesta :D Ennen neulomisharrastusta virkkasin sarjatyönä pitsiliinoja. Ne alkoivat kuitenkin käymään pienen perfektionistimieleni päälle, koska liinoista ei koskaan tullut oikeasti pyöreitä ja nättiä, vaan reunat vaan aaltoilivat hulvattomasti, vaikka olisi tehnyt mitä. Neulominen onkin siitä kivempaa, että neuletiheyden saa tehtyä just eikä melkein samanlaiseksi kuin ohjeessa ja siinä taas yksi stressitekijä vähemmän.

Neuloessani minulla on yleensä aina useampi työ kesken (virkkausajoilta on edelleenkin ainakin puolisen tusinaa keskeneräistä työtä tuolla laatikkojen syövereissä). Kyllästyn helposti, joten siirryn nopeasti uuteen työhön, jos edellinen alkaa tympimään. Ja tietenkin lankoja ostelen enemmän kuin ehdin neuloa, mutta olen huomannut, että tämä taitaakin olla melkein jokaisen himoneulojan helmasynti. Välillä toivoisi, että päivässä olisi 29 tuntia ja minulla olisi yksi ylimääräinen käsipari, että saisi kaikki projektit tehtyä. Puhumattakaan sitten siitä, että muutakin elämää pitäisi välissä viettää :D

Nyt alkaa olla jo myöhä, joten kerron keskeneräisistä ja valmistuneista töistä myöhemmin.