Seinäjoen terveisiä!

Täällä sitä Etelä-Pohjanmaalla ollaan ahkerasti opiskelemassa. Neulottuakin on tullut, koska iltaisin ei juuri muuta tekemistä olekaan kuin se ja telkkarin katselu. Sinänsä ihan kiva juttu, koska olen saanut pitkän punaisen villatakin jo toiselle etukappaleelle saakka. Minulla oli epäilykseni siitä, miltä se päälläni tulee näyttämään, mutta nyt ainakin etukappale näyttää sen verran kivalta, että eiköhän siitä ihan käytettävä tule. Seinäjoen lankakauppoihin en tällä reissulla ole päässyt tutustumaan, koska opiskelukaverit ovat sen verran jo neulomisesta saaneet minulta kuulla, että taitaa tulla raja jo kohta heilläkin vastaan :D

Villatakin kanssa meinasi käydä kyllä pieni moka... Yleensä katson todella tarkaan, että kaikki langat ovat varmasti samaa eränumeroa, mutta nyt jouduin purkamaan alussa tätä villatakkia siihen malliin, että jouduin ostamaan pari uutta kerää tilalle. Edellisistä näytti tulevan nimittäin jo vähän 'hapsuisia'. Siinä tietysti kävi sitten niin, että koska en samaa erää enää saanut, tämä nykyinen lanka on paljon punaisempaa kuin se edellinen. Etukpl:een puolivälissä on sitten sellainen kiva raja, jossa väri vaihtuu :D Pikaisen gallupin perusteella rajaa ei kuitenkaan kovin hyvin huomaa, joten päätin olla tästä välittämättä. Ainakin jatkossa tulee sitten niitä eränumeroita taas syynättyä.

Sain vihdoinkin siskonikin innostumaan neuleistani. Aina aikaisemmin on kuulunut vain tuhahteluja, kun olen esitellyt, mitä kaikkea kivaa lankakokoelmastani on tulossa. Nyt hän kuitenkin ihastui tuohon Rusticahuiviin, josta on kuva pari viestiä sitten. Vei sen sitten mennessään ja olisi vienyt sen raitahuivinkin vielä, jos olisin antanut. Saa nyt sitten nähdä, käyttääkö hän huivia ollenkaan. Viime kerralla kävi niin, että tein hänelle (aikas hienon, imho) valkoisen neulepaidan ja hän heti ensimmäisenä kävi rötyämässä ja pudotti suklaajäätelöä rinnuksilleen. Ei ole neuletta sen jälkeen näkynyt :( Semmoisia ne pikkusiskot ovat.

Perjantaina pääsee kuitenkin kotiin lankojen ja koiran luokse. Ostin vähän lisää Cashmerinoa ja päätin tehdä siitä Clapotis-huivin. Samettilangasta taas saisi hienon hameen.

Messuterveiset!

Kävin sitten eilen Kädentaidot messuilla. Kaikkea ihanaa oli nähtävillä ja myynnissä. Kyllähän sitä rahaakin sai ihan kiitettävästi kulumaan. Tänä vuonna ihan selvästi neulominen oli kovasti muodissa. Verkkoponchojakin näkyi varmaan joka 5. vastaantulijalla, kaikista mahdollisista langoista tehtynä. Oli niitä siellä täällä myynnissäkin.

Itse tuli ostettua Stitch 'n Bitchin suomenkielinen versio, joka vihdoinkin näyttää tulleen myyntiin. Näyttää kyllä ihan hauskalta kirjalta, joitakin niksejäkin siellä oli, mitä ei itse ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Lisäksi samalla ostin seuraavan osan, Stitch 'n Bitch Nationin, jossa oli paljon kivoja ja toteuttamiskelpoisia ohjeita. Lankojakin hankin, mm. Wetterhoffin Silviaa, josta tulee vielä aivan ihana Ekebo Designin pitsiponcho, kunhan ohje minulle saapuu. Löysin myös aika halpaa samettilankaa, jolle en ole vielä käyttöä ehtinyt keksiä. Siitä tulisi kyllä mukavan pehmeitä tyynyjä.

Lankakaupoille olen taas eksynyt muutenkin. Olen ihastunut täysin Kitten Mohairiin, josta on tekeillä viimeisimmän Modan ohjeen mukaan kaverille vihreä paita. Sekin on jo kaulusta vaille valmis. Päätin myös itselleni tehdä samanlaisen, mutta jostain toisesta väristä. Ostin myös muutaman kerän Gedifran Cashmerino-lankaa, koska en sitä pystynyt millään vastustamaan. Se on nimittäin aivan uskomattoman pehmeätä ja ihanan tuntuista. Ajattelin siitä tehdä huivin, mutta mallia täytyy ensin miettiä tarkkaan.

Kesken on taas monta työtä, kuten vierestä näkyy. Teon alla on nyt lähinnä Novitan syksyn lehdessä ollut pitkä villatakki 7 veljeksestä. Tuskailin sen kanssa aluksi pitkään, koska siinä on aika paljon palmikkokuvioita ja en saanut millään neuletiheyttä ohjetta vastaavaksi. Ei se nytkään ihan täydellinen ole, mutta ehkä siitä kuitenkin hyvä tulee.

Ensi viikko menee taas Seinäjoella opiskelun merkeissä. Onneksi illalla ei ole juuri muuta tekemistä, kuin istua ja neuloa, niin työtkin edistyy.

Kyllä taas Vapaa Valinnassa katsottiin...

... mutta kun halvalla sai.

Nimittäin nämä:



Eli siis taas vähän lankaostoksilla riehaannuin. Ostoskorini pursuili lankoja siihen malliin, että meinasivat pudota matkalle. En kuitenkaan voinut vastustaa tuota sinistä Rusticaa, josta tulee sitten aikanaan jotain... Luultavasti sovellan siihen jotain Hippylle tarkoitettua ohjetta. Ja noista Isoveljistä suunnittelen tekeväni sitten joskus maailmassa tämän:





Löysin mallin yhdestä italialaisesta neulelehdestä, oli siinä vähän ohjeen suomentamisessa haastetta. Yleensä en ruskeasta pidä, mutta tuossa värit näyttävät oikein hyviltä. Isoveljessä ei kuitenkaan taida ruskeata edes olla, joten joudun tekemään tämän punaisista langoista, mikä ei sinänsä haittaa, koska punainen on lempivärini muutenkin. Vapaa Valinnassa ei ollut valkoista Isoveljeä ollenkaan, joten täytyy toinen ostosretki vielä tehdä.






Olen taas saanut muutaman työn valmiiksikin! Nyt minulla tuntuu olevan huivikausi menossa, 3 huivia on ollut tässä työn alla. Tein Nallesta maastovärisen Roosa-huivin, joka tosin vielä odottaa sohvankulmassa pingottamista. Lisäksi Novitan Neliraidasta hapsujansa odottaa tuo tuossa oikealla. Lilanvärisestä Rusticasta tein myös (hieman optimistisesti tosin) mukavan muhkean huivin niitä muutaman kymmenen asteen pakkasia varten. Eipähän sitten tarvitse ainakaan palella!


Mallin keksin ihan omasta päästä. Tosin eipä siinä paljon keksimistä ollut. Huivi on ihan yksinkertaista reikäpitsiä, eli vuoronperään 2 yhteen, lk ja lk, ylivetokavennus ja sileää oikeata kerros sinne väliin. Rusticaa meni 2 kerää ja kolmannesta hapsut. Pituus n. 150 cm. On kyllä ihanan pehmeä huivi, vaikka itse sanonkin :D

Kaappien kätköistä

Jotenkin itsellä on se mielikuva, etten ole saanut mitään töitä valmiiksi, mutta kun menin tuolta kaapeista kaivelemaan, niin löytyihän sieltä! Yleensä homma tyssää minun kohdallani siihen, etten jaksa yhdistää kappaleita, tai päätellä lankoja, joten puolivalmiita tekeleitä on sitten paikat väärällään.

Löysin myös sukkakoristani ne ihan ensimmäiset villasukat. On niille kyllä käyttöä löytynyt. Hyvin ne lämmittävät, vaikka vähän eri kokoa ovatkin.

Sukkien jälkeen tein harmaasta 7 veljeksestä pitkän villatakin. Tämä oli huomattavasti pidempi projekti. Välillä takki jäi lopumaan kaapin kauimmaiseen nurkkaan kuukausiksi. Sain sen kuitenkin lopulta valmiiksi ja lahjoitin sen äidilleni, koska päätin, että harmaa ei sovikaan minulle. Äiti sai myös seuraavan tekeleeni, vaaleansinisestä Butterflysta tehdyn neulepaidan. Hän on sitä ihan julkisesti käyttänytkin.

Seuraavaksi taisin tehdä tämän:

Toppi on tehty Novitan Ministä. (Sääli, ettei sitä enää valmisteta. Oli ihan kiva lanka. Säästelen vielä viimeisiä keriäni jotain erikoisprojektia varten.)

Päättelemättömät langanpäät on tyylikkäästi piilotettu neuleen sisään, kuten seuraavassakin, samoin Ministä tehdyssä topissa:

Viime keväänä (sopivasti kesäksi :p) tein taikajakun Kotilieden ohjeella punaisenkirjavasta Nallesta.


Muuten jakku on todella hieno, mutta hihat ovat niin pitkät, että niitä saa kyllä koko ajan olla käärimässä. Tuossa asetellessani jakkua kuvaan, huomasin muuten, että siitä roikkuu sieltä täältä kaikenlaisia langanpätkiä (ei onneksi katkenneita). On tainnut joku nimeltä mainitsematon blogimaskotti käydä kokeilemassa siihen(kin) hampaitaan...

Keväällä sain vihdoin myös päätökseen tämän vaalean Tenneseestä tehdyn neuletakin. Ei ihan symmetrisen muotoinen... Äiti suostui virka-apuna ompelemaan vetoketjun takkiin, koska en itse osannut :D

Keskeneräiset työt vaikka sitten seuraavalla kerralla. Niitä taitaakin olla enemmän kuin valmiita.

Ensimmäinen

Helouhelou!

Päätin sitten aloittaa neuleblogin. Ihan niinkuin ei muutakin tekemistä jo olisi :P Mutta ainahan on kiva hankkia lisää harrastuksia.

Olen siis tälläinen tavallinen opiskelija & käsityöharrastaja Tampereelta. Neulomiseen hurahdin joskus 10 vuotta sitten. Aloitin tietenkin villasukista. Muuten projekti onnistui, mutta toisesta sukasta tuli isompi kuin toisesta :D Ennen neulomisharrastusta virkkasin sarjatyönä pitsiliinoja. Ne alkoivat kuitenkin käymään pienen perfektionistimieleni päälle, koska liinoista ei koskaan tullut oikeasti pyöreitä ja nättiä, vaan reunat vaan aaltoilivat hulvattomasti, vaikka olisi tehnyt mitä. Neulominen onkin siitä kivempaa, että neuletiheyden saa tehtyä just eikä melkein samanlaiseksi kuin ohjeessa ja siinä taas yksi stressitekijä vähemmän.

Neuloessani minulla on yleensä aina useampi työ kesken (virkkausajoilta on edelleenkin ainakin puolisen tusinaa keskeneräistä työtä tuolla laatikkojen syövereissä). Kyllästyn helposti, joten siirryn nopeasti uuteen työhön, jos edellinen alkaa tympimään. Ja tietenkin lankoja ostelen enemmän kuin ehdin neuloa, mutta olen huomannut, että tämä taitaakin olla melkein jokaisen himoneulojan helmasynti. Välillä toivoisi, että päivässä olisi 29 tuntia ja minulla olisi yksi ylimääräinen käsipari, että saisi kaikki projektit tehtyä. Puhumattakaan sitten siitä, että muutakin elämää pitäisi välissä viettää :D

Nyt alkaa olla jo myöhä, joten kerron keskeneräisistä ja valmistuneista töistä myöhemmin.