06 heinäkuuta, 2008

Ei mennyt ihan putkeen

Viime postauksessa esittelemäni Puffed sleeved cardigan valmistui... ja sitten se melkein lensi roskiin. Tai siis lensikin, kunnes tuli sääliksi hyvää lankaa ja ongin sen sieltä pois. Onneksi oli vain paperiroskis :) Kävi meinaan niin, että kun pingottamista varten uitin takkia vähän aikaa vedessä, se levisi n. 2 kertaa haluttua suuremmaksi. Takista olisi tullut kyllä ihan hyvä, jos olisin toivonut esim. kimonoa tai reisipituista versiota. Noh oppia ikä kaikki, täytyy purkaa ja aloittaa alusta. Seuraavalla kerralla olen taas viisaampi.

Mutta iloisempiin asioihin. Olen aloittanut ensimmäisen Shetland-huivini.


Malli on Sampler Stole Gathering of Lace -kirjasta. Lankana Grignascon Merinosilk yksinkertaisena, puikkoina 2,5 mm pitsiaddit. Ei tämäkään ensimmäisellä, eikä itseasiassa edes neljännellä yrittämällä vielä onnistunut, mutta nyt jo sujuu paremmin. Tästä huivista opin mm. sen, että olen koko elämäni tehnyt langankierrot jotenkin omituisesti takaperin ja se sotki koko pitsikuvion aivan täydellisesti. Kun vihdoin sain kierrot ja puikkokoon oikein, niin huivinteko taas edistyy kummasti.

Mukavin viimeaikojen hankintani ovat tälläiset:


Monet varmaan arvaavatkin mitä nämä ovat, mutta ei ehkä sitä mitä ne olivat edellisessä elämässään. Isä nimittäin diilasi minulle työpaikaltaan reilun tusinan jonkinlaisia hitsauspuikkoja, jotka ovat kuin pingoitusraudoiksi tehty. Paksuus 2 mm, pituus n. 1 m ja taipuisuuttakin löytyy, voiko parempia vempeleitä olla! Ja vielä ilmaiseksi!

Laitoin ne heti testiin. Spider's web shawl äidille valmistui niiden avulla vihdoin. Lankana Wetterhoffin Silvia, 2 kerää. Tämän piti olla valmis jo äidin synttäreille tammikuussa, sitten äitienpäiväksi toukokuussa, mutta tulikin nyt valmiiksi sopivasti heinäkuussa...


Ja yksityiskohta vielä:


Pingoitin myös ikuisuuksia valmiina olleen Icarukseni. Rautojen avulla aikaa kului ehkä 20 min. Icaruksessa lankana jälleen Wetterhoffin Silvia, vajaat 3 kerää.



Parempia kuvia huiveista tulee ehkä sitten joskus.

Onnistuin hankkimaan Kim Hargreavesin Nectar-kirjan, jossa on valtavasti upeita neulemalleja. Aloitin Ripplesta, lankana RYCin Bamboo Soft. Aivan ihana lanka, vaikka halkeileekin neuloessa minkä kerkiää. Mutta niin pehmeää! Ja tämä lanka ei ainakaan tule pestessä kovasti levähtämään. Mallitilkkuni menee kastuessaan jännän kovaksi ja silmukat pitävät pintansa oikein hyvin.

Olen kuvan oton jälkeen edistynyt neulomisessa aika lailla. Toisessa hihassa mennään jo. Saa sitten nähdä, sopiiko koko paita minulle ollenkaan, vai meneekö tekele lahjoitukseen.


Loppukevennykseksi vielä mummulan kukkaloistoa.

3 kommenttia:

amma kirjoitti...

Purkamis hommelit ei kyllä mieltä ylennä...
Noista puikoista.. Mahti idea, mut irtooko niistä mitään? (arvaan vastauksen mutt kysyn kuitesin ;)

Riikka kirjoitti...

Puikoissa oli vähän sellaista "teollisuuspölyä" tullessa, mutta pyyhkimällä puhdistuivat. Isä minulle ainakin vakuutteli, että puikkojen ei pitäisi ruostua, ellei nyt koko ajan vedessä liottele. Noin päällisinpuolin katsoen ovat aika sileäpintaisia, eikä ihan heti tule mieleen, että ne mitään värjäisivät. Näissä huiveissa ei ainakaan näkynyt mitään.

Anonyymi kirjoitti...

72 kiloo lankoja?!?!?! Ja lisää tulossa... huh...
-Systeri